Hetki

Tämä hetki kuuluu minulle
Et sitä muille saa antaa
Vieraissa käsissä se pilaantuu

Katse, joka kertoo rakkaudesta
Vesi, joka meidät puhdistaa
Lämpö, joka niin nopeasti karkaa

Vuosienkin jälkeen se on minun
Henkeä salpaava muistoni
Sen pidän vaikka kuinka sattuu

Valo, joka väsyneet löytää
Käsi, joka ihollani lepää
Ääni, joka vieressäni huokaa

Junassa

junassa minun on hyvä olla
kaukana kaikesta muusta
turvassa lehtiverhon alla
väistellen aurinkoa ja sinua

lepoa en saa ennen kotia
kuitenkin tähän jäisin, jos saisin
ikuiselle matkalle halajan
etten kulkisi polkuni ohitse

hylätyt asemat ratojen varsilla
surullisina silmissäni vilisevät
tänne minä kuulun, tänne myös jään
valo armahtaa minut, väsyneen

Tästä se alkaa..

"Tiedätkö mitä", oivalsin, "hänelle kaikki on samantekevää. Hän on tyytyväinen, kun saa ryntäillä edestakaisin ja unohdella asioita."

-Jack Kerouac-