Tyhmiä syitä erota kirkosta

1. Paavi. Tämä usein sairas ja seniili, koko elämänsä selibaatissa elänyt vanha mies kuuluu katoliseen kirkkoon, ei luterilaiseen. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, googleta Martti Luther ja/tai uskonpuhdistus.

2. Kirkon kannan puuttuminen/epäselvyys/ristiriitaisuus naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen yms. Kirkolla ei ole yhtä yhteneväistä kantaa asioista. Miten voisi olla? Jokaisella kirkon jäsenellä on oma kantansa. Piispat saattavat antaa lausuntoja erinäisistä asioista, mutta heidän mielipiteensä ei kuitenkaan ole ehdoton totuus. He eivät em. paavin tavoin (ainakaan toivottavasti) luule olevansa erehtymättömiä.

3. Raamatun vanhanaikaisuus. Raamatun kirjoittamisajankohdan ja nykyajan välissä on noin 2000 vuotta. Tämän takia Raamattua lukiessa on otettava huomioon näiden kahden ajankohdan yhteiskunnalliset erot ja nähtävä kirjoitukset kontekstissaan. Kun ymmärtää tämän, pystyy suodattamaan ison osan (ellei kaiken) siitä, mikä kuuluu menneeseen aikaan ja nostamaan esille sen, mikä on ajatonta, keskeistä ja tärkeää.

4. Richard Dawkins. Jos vakuutuit Dawkinsin kirjasta Jumalharha (Miten kukaan voi vakuuttua kirjasta, johon ei ole tehty piirun vertaa taustatyötä, jonka ns. faktat ovat tuulesta temmattuja, ja jonka päätelmät ovat em. asioiden takia päin puuta?!) haastan sinut lukemaan McGrathien kirjan Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen.

5. Kirkollisvero. Tämä suhteellisen pieni rahasumma ei tuo sinulle onnea, mutta kirkko käyttäisi sen lapsiin, nuoriin, vanhuksiin, kriisiapuun ja muuhun diakoniseen työhön, edistäen yhteistä hyvää. Kumman siis valitset: oma kiva vai yhteinen onni?

6. Tekopyhyys. Älä eroa kirkosta sen takia, että siellä on tekopyhiä. Aina mahtuu yksi lisää.

Maailman paras sohva

Sohvani ennen...

... ja nyt!

Viime lauantai oli ilon päivä.. Sain kotiini vihdoin oikean sohvan! Eikä se ole mikä tahansa sohva, vaan "the sohva", jota olen haikaillut itselleni jo vuosikausia. Ja nyt se on minun! Se on sanalla sanoen täydellinen, ainakin minulle. Se on niin pehmeä, että suorastaan uppoan siihen. Se on sopivan kokoinen päikkäreitä varten, mikä on yksi tärkeimmistä piirteistä sohvassa. Toisin kuin nahka, kankainen materiaali ei tunnu kylmältä talvella, eikä liimaudu ihoon kesällä. Kuvassakin näkyvä nurkka on täydellinen lukunurkkaus.. Ihanaa! Enää lattiatyynyjen ei tarvitse toimia sohvana, vaan ottivat niille kuuluvan paikan sohvapöytänä. (What?!)

(Tarkkasilmäisimmät voivat bongata alemmasta kuvasta myös uuden työpöytäni, joka syrjäytti säilytyslaatikon tehtävistään, koska pöydän puuttuva jalka saapui sohvan kanssa.)