Moni on edelleen siinä harhaluulossa, että maanantait olisivat viikonpäivistä pahimpia. Näin ei kuitenkaan ole. Tiistait ovat viikonpäivistä kaikkein katastrofialtteimpia, jolloin mikään ei onnistu. Tiistaisin tekisi mieli heittää pyyhe kehään, peruuttaa kaikki tapaamiset, jättää työtehtävät seuraavaan päivään ja kömpiä takaisin sänkyyn vällyjen väliin. Tiistait pitäisi siis poistaa kalenterista kokonaan.
Tiistait pitäisi kieltää lailla.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Tyhmiä syitä erota kirkosta
1. Paavi. Tämä usein sairas ja seniili, koko elämänsä selibaatissa elänyt vanha mies kuuluu katoliseen kirkkoon, ei luterilaiseen. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, googleta Martti Luther ja/tai uskonpuhdistus.
2. Kirkon kannan puuttuminen/epäselvyys/ristiriitaisuus naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen yms. Kirkolla ei ole yhtä yhteneväistä kantaa asioista. Miten voisi olla? Jokaisella kirkon jäsenellä on oma kantansa. Piispat saattavat antaa lausuntoja erinäisistä asioista, mutta heidän mielipiteensä ei kuitenkaan ole ehdoton totuus. He eivät em. paavin tavoin (ainakaan toivottavasti) luule olevansa erehtymättömiä.
3. Raamatun vanhanaikaisuus. Raamatun kirjoittamisajankohdan ja nykyajan välissä on noin 2000 vuotta. Tämän takia Raamattua lukiessa on otettava huomioon näiden kahden ajankohdan yhteiskunnalliset erot ja nähtävä kirjoitukset kontekstissaan. Kun ymmärtää tämän, pystyy suodattamaan ison osan (ellei kaiken) siitä, mikä kuuluu menneeseen aikaan ja nostamaan esille sen, mikä on ajatonta, keskeistä ja tärkeää.
4. Richard Dawkins. Jos vakuutuit Dawkinsin kirjasta Jumalharha (Miten kukaan voi vakuuttua kirjasta, johon ei ole tehty piirun vertaa taustatyötä, jonka ns. faktat ovat tuulesta temmattuja, ja jonka päätelmät ovat em. asioiden takia päin puuta?!) haastan sinut lukemaan McGrathien kirjan Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen.
5. Kirkollisvero. Tämä suhteellisen pieni rahasumma ei tuo sinulle onnea, mutta kirkko käyttäisi sen lapsiin, nuoriin, vanhuksiin, kriisiapuun ja muuhun diakoniseen työhön, edistäen yhteistä hyvää. Kumman siis valitset: oma kiva vai yhteinen onni?
6. Tekopyhyys. Älä eroa kirkosta sen takia, että siellä on tekopyhiä. Aina mahtuu yksi lisää.
2. Kirkon kannan puuttuminen/epäselvyys/ristiriitaisuus naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen yms. Kirkolla ei ole yhtä yhteneväistä kantaa asioista. Miten voisi olla? Jokaisella kirkon jäsenellä on oma kantansa. Piispat saattavat antaa lausuntoja erinäisistä asioista, mutta heidän mielipiteensä ei kuitenkaan ole ehdoton totuus. He eivät em. paavin tavoin (ainakaan toivottavasti) luule olevansa erehtymättömiä.
3. Raamatun vanhanaikaisuus. Raamatun kirjoittamisajankohdan ja nykyajan välissä on noin 2000 vuotta. Tämän takia Raamattua lukiessa on otettava huomioon näiden kahden ajankohdan yhteiskunnalliset erot ja nähtävä kirjoitukset kontekstissaan. Kun ymmärtää tämän, pystyy suodattamaan ison osan (ellei kaiken) siitä, mikä kuuluu menneeseen aikaan ja nostamaan esille sen, mikä on ajatonta, keskeistä ja tärkeää.
4. Richard Dawkins. Jos vakuutuit Dawkinsin kirjasta Jumalharha (Miten kukaan voi vakuuttua kirjasta, johon ei ole tehty piirun vertaa taustatyötä, jonka ns. faktat ovat tuulesta temmattuja, ja jonka päätelmät ovat em. asioiden takia päin puuta?!) haastan sinut lukemaan McGrathien kirjan Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen.
5. Kirkollisvero. Tämä suhteellisen pieni rahasumma ei tuo sinulle onnea, mutta kirkko käyttäisi sen lapsiin, nuoriin, vanhuksiin, kriisiapuun ja muuhun diakoniseen työhön, edistäen yhteistä hyvää. Kumman siis valitset: oma kiva vai yhteinen onni?
6. Tekopyhyys. Älä eroa kirkosta sen takia, että siellä on tekopyhiä. Aina mahtuu yksi lisää.
torstai 6. toukokuuta 2010
Maailman paras sohva
Sohvani ennen...
... ja nyt!
Viime lauantai oli ilon päivä.. Sain kotiini vihdoin oikean sohvan! Eikä se ole mikä tahansa sohva, vaan "the sohva", jota olen haikaillut itselleni jo vuosikausia. Ja nyt se on minun! Se on sanalla sanoen täydellinen, ainakin minulle. Se on niin pehmeä, että suorastaan uppoan siihen. Se on sopivan kokoinen päikkäreitä varten, mikä on yksi tärkeimmistä piirteistä sohvassa. Toisin kuin nahka, kankainen materiaali ei tunnu kylmältä talvella, eikä liimaudu ihoon kesällä. Kuvassakin näkyvä nurkka on täydellinen lukunurkkaus.. Ihanaa! Enää lattiatyynyjen ei tarvitse toimia sohvana, vaan ottivat niille kuuluvan paikan sohvapöytänä. (What?!)
(Tarkkasilmäisimmät voivat bongata alemmasta kuvasta myös uuden työpöytäni, joka syrjäytti säilytyslaatikon tehtävistään, koska pöydän puuttuva jalka saapui sohvan kanssa.)
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Hyviä syitä muuttaa Raumalle vol. 2
1. Vanha Rauma. Kauniita taloja, ihania pieniä kauppoja, romanttisia kapeita katuja ja kujia, maailmankaikkeuden paras kahvila, Café Sali, josta pääsemmekin seuraavaan kohtaan...
2. Maailman parasta palvelua. Melkeinpä mihin tahansa liikkeeseen tai ruokapaikkaan meneekin saa todella hyvää palvelua. Tämä ei päde ihan joka paikassa, mutta verratessa muuhun Suomeen, on tilanne täällä keskivertoa huomattavasti parempi.
3. Kaksio on todellakin kivempi kuin yksiö. Sänkyni ei enää tarvitsee hoitaa myös sohvan tehtäviä, vaan voi olla rehellisesti pelkkä sänky. Hyväksi havaittua on myös se, että teevee ja sänky ovat eri huoneissa. En enää nukahda niin usein teeveen ääreen ja uneni on yhtäjaksoisempaa.
4. Maailman parhaat työkaverit. Jos heitä ei olisi, en viihtyisi työssäni läheskään yhtä hyvin kuin nyt. Vertaistuki, mentori yms. kaikki samassa tiimissä.
5. Muutos mielentilassani. Ei vain onnellisuuteni, mutta myös yllättävä ja nopea kasvupyrähdys kypsyydessä. Harkitsen ja tarkastelen elämääni ja toimintatapojani/tottumuksiani uudella, kriittisemmällä silmällä. En ole menettänyt tai hylännyt huoletonta luonnonlapseuttani, vaan tämä muutos on vain lisännyt sen (siis itseni) hyvinvointia.
6. Kummivanhempani (joita joskus nimitän myös varavanhemmiksi) asuvat ihanan lähellä. Lisäksi sukumme Grand old lady asuu vain parin kilometrin päässä. Hänen tarinoitaan on aina yhtä kiva kuunnella. Tunnen jopa hieman syyllisyyttä siitä, miten olemattoman vähän olen hänen luonaan vieraillut, mutta asiaan on tulossa parannus!
2. Maailman parasta palvelua. Melkeinpä mihin tahansa liikkeeseen tai ruokapaikkaan meneekin saa todella hyvää palvelua. Tämä ei päde ihan joka paikassa, mutta verratessa muuhun Suomeen, on tilanne täällä keskivertoa huomattavasti parempi.
3. Kaksio on todellakin kivempi kuin yksiö. Sänkyni ei enää tarvitsee hoitaa myös sohvan tehtäviä, vaan voi olla rehellisesti pelkkä sänky. Hyväksi havaittua on myös se, että teevee ja sänky ovat eri huoneissa. En enää nukahda niin usein teeveen ääreen ja uneni on yhtäjaksoisempaa.
4. Maailman parhaat työkaverit. Jos heitä ei olisi, en viihtyisi työssäni läheskään yhtä hyvin kuin nyt. Vertaistuki, mentori yms. kaikki samassa tiimissä.
5. Muutos mielentilassani. Ei vain onnellisuuteni, mutta myös yllättävä ja nopea kasvupyrähdys kypsyydessä. Harkitsen ja tarkastelen elämääni ja toimintatapojani/tottumuksiani uudella, kriittisemmällä silmällä. En ole menettänyt tai hylännyt huoletonta luonnonlapseuttani, vaan tämä muutos on vain lisännyt sen (siis itseni) hyvinvointia.
6. Kummivanhempani (joita joskus nimitän myös varavanhemmiksi) asuvat ihanan lähellä. Lisäksi sukumme Grand old lady asuu vain parin kilometrin päässä. Hänen tarinoitaan on aina yhtä kiva kuunnella. Tunnen jopa hieman syyllisyyttä siitä, miten olemattoman vähän olen hänen luonaan vieraillut, mutta asiaan on tulossa parannus!
lauantai 10. huhtikuuta 2010
"Sinä se olet onnellinen.."
Muutama päivä sitten eräs ystävä A kertoi löytäneensä pöytälaatikostaan (?) minun kirjoittaman lapun jossa luki jotakuinkin näin: 13.9.2007 Mä olen niin onnellinen! Olin myös rustannut nimeni tekstin alle. Aika söpöä..! En muistanut kirjoittamistilannetta juuri ollenkaan, kunnes asia tuli puheeksi toisen ystävän kanssa. Istuimme koulussa odottamassa luennon alkua ja päätin jostain syystä todeta, että olen onnellinen. Ystävä A kysyi että "saisiko tuon kirjallisena?" ja niin minä tein työtä käskettyä. Sitä en muista, että miksi olin sillä hetkellä onnellinen, mutta se taitaa olla enemmän sivuseikka.
Hauskaa tässä on se, että voisin allekirjoittaa tuon lapun tänäänkin. Tosin nyt minulla on aika hyvä haisu siitä miksi olotilani on se mikä se on ollut jo jonkin aikaa: Teen työtä, josta pidän ja joka mahdollistaa taitojeni käytön, saan myös tehdä sitä työtä mahtavien tyyppien kanssa. Asun yhdessä Suomen kauneimmista kaupungeista, josta löydän jatkuvasti uusia puolia ja paikkoja. Ja mikäli asiat etenee samaa vauhtia, pääsen tekemään lisää lauluhommia (mistä olen ehkä eniten innoissani/onnellinen.)
Hauskaa tässä on se, että voisin allekirjoittaa tuon lapun tänäänkin. Tosin nyt minulla on aika hyvä haisu siitä miksi olotilani on se mikä se on ollut jo jonkin aikaa: Teen työtä, josta pidän ja joka mahdollistaa taitojeni käytön, saan myös tehdä sitä työtä mahtavien tyyppien kanssa. Asun yhdessä Suomen kauneimmista kaupungeista, josta löydän jatkuvasti uusia puolia ja paikkoja. Ja mikäli asiat etenee samaa vauhtia, pääsen tekemään lisää lauluhommia (mistä olen ehkä eniten innoissani/onnellinen.)
Onnen tarvitaan kolme asiaa:
jotain mitä tehdä
joku jota rakastaa
ja jotain mitä toivoa.
- Yvonne Printemps
Kyllä tuo Yvonne Printemps oli viisas ja oikeassa todetessaan onnesta noin. Tuo määritelmä onnesta pitää aikalailla paikkansa ainakin minun kohdallani.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Sinkkuuden / yksin asumisen plussat ja miinukset
+ Saa sisustaa kämpän ja järjestellä tavarat juuri niin kuin itse haluaa, eikä tarvitse sietää yhtään tavaraa tai huonekalua, joka ei miellytä silmää ja tavarat löytyvät niiltä paikoilta, joihin ne itse edellisellä kerralla jätti.
- Sairastaminen on yksinäistä, ongelmallista ja suoraan sanottuna perseestä. Kukaan ei ole saattamassa lääkäriin, kukaan ei käy puolestasi kaupassa tai apteekissa.
+ Joutuu sietämään vain yhtä äitiä ja hänen "loistavia" (tosin rakkaudella jaettuja) neuvoja milloin mistäkin asiasta maan ja taivaan väliltä. Yleensä kodinhoidosta.
- Joutuu siivoamaan yksin: niin tiskaus, imurointi kuin pyykinpesukin täytyy hoitaa aina ihan itse.
+ Saa syödä itse kaikki herkut! Esimerkiksi: jos aamulla katsoo jääkaappiin ja siellä on jäljellä enää yksi pala suklaakakkua, niin voi olla varma, että illalla kotiin tullessaan se odottaa koskemattomana.
- Asiakkaat luulevat, että olet vapaata riistaa. Ei hyvä.
+ Secret Single Behaviour.
Listaan voisi periaatteessa lisätä miinukseksi vielä sukulaisten ärsyttävät ja tungettelevat utelut, mutta parisuhde ei takaa minkäänlaista immuniteettia niiltä, aiheet vain vaihtuvat.
"No, I'm no ones's wife
But, Oh, I love my life
and all that Jazz!"
(Sitaatti on Chicago-musikaalista; Fred Ebb & John Kander)
- Sairastaminen on yksinäistä, ongelmallista ja suoraan sanottuna perseestä. Kukaan ei ole saattamassa lääkäriin, kukaan ei käy puolestasi kaupassa tai apteekissa.
+ Joutuu sietämään vain yhtä äitiä ja hänen "loistavia" (tosin rakkaudella jaettuja) neuvoja milloin mistäkin asiasta maan ja taivaan väliltä. Yleensä kodinhoidosta.
- Joutuu siivoamaan yksin: niin tiskaus, imurointi kuin pyykinpesukin täytyy hoitaa aina ihan itse.
+ Saa syödä itse kaikki herkut! Esimerkiksi: jos aamulla katsoo jääkaappiin ja siellä on jäljellä enää yksi pala suklaakakkua, niin voi olla varma, että illalla kotiin tullessaan se odottaa koskemattomana.
- Asiakkaat luulevat, että olet vapaata riistaa. Ei hyvä.
+ Secret Single Behaviour.
Listaan voisi periaatteessa lisätä miinukseksi vielä sukulaisten ärsyttävät ja tungettelevat utelut, mutta parisuhde ei takaa minkäänlaista immuniteettia niiltä, aiheet vain vaihtuvat.
"No, I'm no ones's wife
But, Oh, I love my life
and all that Jazz!"
(Sitaatti on Chicago-musikaalista; Fred Ebb & John Kander)
lauantai 13. helmikuuta 2010
"Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu.."
Rakastan talvea. Olen salaa nauttinut aivan suunnattomasti siitä, että olen pitkän tauon jälkeen päässyt käyttämään toppapukuani. Ainoat miinuspuolet paukkupakkaspäivinä ovat olleet kasvoja vihmova tuuli ja se, ettei talvikengissäni ole (vieläkään) lämpöpohjallisia.
Talven aikana nimittäin tapahtuu aivan suunnattoman ihania pieniä asioita ja hetkiä: pakkaslumen kimeä vinkuna, nuoskalumen kumea narahtelu, pakkanen nipistelemässä poskipäitä, orastavan kevät-auringon silmiä häikäisevä valo, lumienkelit, pulkkamäet, utuisen pastelliset auringonlaskut iltäpäivisin... Voisin jatkaa listaa melkein loputtomiin, mutta rajansa kaikella. Myös talvella.
En kuulu siihen ihmisryhmään, joka heti uuden vuoden jälkeen alkaa valittamaan kaikesta talveen liittyvästä kuten pakkasesta, lumesta ja jäästä. Kevät ei tule ensimmäinen päivä tammikuuta, vaikka kuinka moni valittaisi fb-statuksessaan siitä, miten syvältä talvi on. Mutta... Kun tullaan tiettyyn pisteeseen talvea, alan minäkin haikailemaan jo kevään ja kesän perään. Tämän pisteen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta viimeistään maaliskuun puolella alan haikailemaan hiirenkorvien ja lämpimän auringonpaisteen perään. Mutta kevät, se tulee (Suomeen) vasta toukokuussa.
Talven aikana nimittäin tapahtuu aivan suunnattoman ihania pieniä asioita ja hetkiä: pakkaslumen kimeä vinkuna, nuoskalumen kumea narahtelu, pakkanen nipistelemässä poskipäitä, orastavan kevät-auringon silmiä häikäisevä valo, lumienkelit, pulkkamäet, utuisen pastelliset auringonlaskut iltäpäivisin... Voisin jatkaa listaa melkein loputtomiin, mutta rajansa kaikella. Myös talvella.
En kuulu siihen ihmisryhmään, joka heti uuden vuoden jälkeen alkaa valittamaan kaikesta talveen liittyvästä kuten pakkasesta, lumesta ja jäästä. Kevät ei tule ensimmäinen päivä tammikuuta, vaikka kuinka moni valittaisi fb-statuksessaan siitä, miten syvältä talvi on. Mutta... Kun tullaan tiettyyn pisteeseen talvea, alan minäkin haikailemaan jo kevään ja kesän perään. Tämän pisteen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta viimeistään maaliskuun puolella alan haikailemaan hiirenkorvien ja lämpimän auringonpaisteen perään. Mutta kevät, se tulee (Suomeen) vasta toukokuussa.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Hyviä syitä muuttaa Raumalle vol.1
1. Talvisuus vs arktisuus. Rannikko on talvella talvinen, sisämaa arktinen, ainakin jos uskoo Ilmatieteen laitosta. Kun Mikkelissä pakkanen paukkuu reilusti -20 asteen pahemmalla puolella, Raumalla on sopivan kirpeät -5 astetta. Tykkään kyllä talvesta ja toppatakistani, mutten siitä, että naamani irtoaa pakkasen takia. (Tiedän kyllä, että rannikollakin osaa olla pirun kylmä. Haluan vain uskotella itselleni toisin.)
2. Kosteus vs kuivuus. Ihoni on monien muiden suomalaisten tavoin talvella pintakuiva. Minut on kuitenkin saatettu siihen ymmärrykseen, että rannikon kosteampi ilma ei kuivattaisi ihoa yhtä pahasti kuin sisämaan Siperiasta tulevat tuulahdukset. Mikäli näin on, tulen säästämään pitkän pennin kosteusvoiteissa, eikä minun tarvitse kirjaimellisesti tuntea nahoissani, jos voide joskus unohtuu laittaa.
3. Virka vs työttömyys. Vaikka oikeisiin töihin meneminen ja viran vastaanottaminen aiheuttavatkin lievää ahdistusta, en kestäisi työttömyyttä. Olen ihminen, joka tarvitsee jonkinlaisen rutiinin, jotta pääkoppa pysyy toiminnassa. Vaikka olen oleillut nämä valmistumiseni jälkeiset viikot vanhempieni nurkissa lähes tekemättömänä, olen pysynyt järjissäni, koska täällä on säännölliset ruoka-ajat. Itsekseni en pystyisi pitämään tätä yllä.
4. Uutuus vs tuttuus. Olen asunut koko pienen ikäni Itä-Suomessa ja vaikka viihdyn täällä todella hyvin, kaipaan uutta näkökulmaa elämiseen. Kaipaan sekä maantieteellistä että henkistä muutosta. Ehkä elämä lännessä tuo minusta esiin uusia, tuntemattomia puolia, ehkä ei. Varmaa on kuitenkin se, että lännessä minua odottavat uudet haasteet ja uudet ihmiset.
5. Yksiö vs kaksio. Tässä asiassa en ole varma, mitä mieltä olen. Tällä hetkellä asun yksiössä ja Raumalla minua odottaa kaksio. Toisaalta kaksio kuulostaa paremmalta ihan jo tilavuudessa, mutta toisaalta kuinka paljon oikeastaan tarvitsen tilaa. Täytynee palata asiaan myöhemmin.
6. 90 km vs 390 km. Lyhyempi matka Turkuun. Enough said.
2. Kosteus vs kuivuus. Ihoni on monien muiden suomalaisten tavoin talvella pintakuiva. Minut on kuitenkin saatettu siihen ymmärrykseen, että rannikon kosteampi ilma ei kuivattaisi ihoa yhtä pahasti kuin sisämaan Siperiasta tulevat tuulahdukset. Mikäli näin on, tulen säästämään pitkän pennin kosteusvoiteissa, eikä minun tarvitse kirjaimellisesti tuntea nahoissani, jos voide joskus unohtuu laittaa.
3. Virka vs työttömyys. Vaikka oikeisiin töihin meneminen ja viran vastaanottaminen aiheuttavatkin lievää ahdistusta, en kestäisi työttömyyttä. Olen ihminen, joka tarvitsee jonkinlaisen rutiinin, jotta pääkoppa pysyy toiminnassa. Vaikka olen oleillut nämä valmistumiseni jälkeiset viikot vanhempieni nurkissa lähes tekemättömänä, olen pysynyt järjissäni, koska täällä on säännölliset ruoka-ajat. Itsekseni en pystyisi pitämään tätä yllä.
4. Uutuus vs tuttuus. Olen asunut koko pienen ikäni Itä-Suomessa ja vaikka viihdyn täällä todella hyvin, kaipaan uutta näkökulmaa elämiseen. Kaipaan sekä maantieteellistä että henkistä muutosta. Ehkä elämä lännessä tuo minusta esiin uusia, tuntemattomia puolia, ehkä ei. Varmaa on kuitenkin se, että lännessä minua odottavat uudet haasteet ja uudet ihmiset.
5. Yksiö vs kaksio. Tässä asiassa en ole varma, mitä mieltä olen. Tällä hetkellä asun yksiössä ja Raumalla minua odottaa kaksio. Toisaalta kaksio kuulostaa paremmalta ihan jo tilavuudessa, mutta toisaalta kuinka paljon oikeastaan tarvitsen tilaa. Täytynee palata asiaan myöhemmin.
6. 90 km vs 390 km. Lyhyempi matka Turkuun. Enough said.
Tilaa:
Kommentit (Atom)