Rakastan talvea. Olen salaa nauttinut aivan suunnattomasti siitä, että olen pitkän tauon jälkeen päässyt käyttämään toppapukuani. Ainoat miinuspuolet paukkupakkaspäivinä ovat olleet kasvoja vihmova tuuli ja se, ettei talvikengissäni ole (vieläkään) lämpöpohjallisia.
Talven aikana nimittäin tapahtuu aivan suunnattoman ihania pieniä asioita ja hetkiä: pakkaslumen kimeä vinkuna, nuoskalumen kumea narahtelu, pakkanen nipistelemässä poskipäitä, orastavan kevät-auringon silmiä häikäisevä valo, lumienkelit, pulkkamäet, utuisen pastelliset auringonlaskut iltäpäivisin... Voisin jatkaa listaa melkein loputtomiin, mutta rajansa kaikella. Myös talvella.
En kuulu siihen ihmisryhmään, joka heti uuden vuoden jälkeen alkaa valittamaan kaikesta talveen liittyvästä kuten pakkasesta, lumesta ja jäästä. Kevät ei tule ensimmäinen päivä tammikuuta, vaikka kuinka moni valittaisi fb-statuksessaan siitä, miten syvältä talvi on. Mutta... Kun tullaan tiettyyn pisteeseen talvea, alan minäkin haikailemaan jo kevään ja kesän perään. Tämän pisteen ajankohta vaihtelee vuosittain, mutta viimeistään maaliskuun puolella alan haikailemaan hiirenkorvien ja lämpimän auringonpaisteen perään. Mutta kevät, se tulee (Suomeen) vasta toukokuussa.
äläs nyt maalaile piruja seinälle, mä haluun kevään tänne nyt heti :U onneksi tää loskakeli enteilee sitä ees vähän, vaikka vihaankin loskaa hyvin, hyvin paljon.
VastaaPoista