Viime aikoina olen ajatellut sitä, miten oma käsitys jostain toisesta ihmisestä voi muuttua aika radikaalistikin, kun oppii tuntemaan paremmin ja pidempään. Muutos voi tapahtua joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan.
Joskus käy niin että ihminen, josta on aika kielteinen ennakkokäsitys (usein muiden puheiden perusteella) voi yllättäen osoittautua vaikka kuinka kivaksi ja mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Se vain vaatiii sen, että pääsee tutustumaan paremmin ja että pitää mielen avoimena sitä ihmistä kohtaan. Se on aina mieluinen yllätys.
Joskus taas käy niin, että ihminen, josta on aluksi pitänyt todella paljon, osoittautuukin ei niin ihanaksi persoonaksi. Se harmittaa aina. On jännää huomata, miten väärä käsitys ihmisestä voi olla. Jotkut ihmiset osaavat olla aluksi tosi mukavia ja tuntuu, että on löytänyt todellisen aarteen. Mutta ajan kuluessa siitä ihmisestä paljastuukin sellaisia puolia, joita ei ikinä olisi kuvitellut näkevänsä siinä ihmisessä. Se harmittaa todella, varsinkin, jos on ollut hyvät ja läheiset välit. Tulee jopa huijattu olo. Totta kai kaikissa ihmissuhteissa tulee joskus säröjä, eikä kukaan ole täydellinen, mutta joskus ihmiset osaavat todella yllättää aika ikävällä tavalla.
Tämä on ollut mielessä ihan siitä syystä, että minulle on käynyt tässä viimeisen vuoden aikana juuri niin, että ihanalta ja tosi ystävältä vaikuttanut ihminen onkin muuttunut silmissäni täysin. Pinnan alta on paljastunut jotain niin rumaa, että se on saanut minut ihan häkeltyneeksi. Ihminen, joka on aiemmin kannustanut, on alkanut lyömään alas, ja hylännyt heti, kun minusta ei enää ole hänelle "hyötyä". Tuollaisesta jää todella paha olo ja harmittaa miten paljon on siihen ihmiseen luottanut ja avannut sydäntä hänelle.
Onneksi elämässäni on kuitenkin muita läheisiä ihmisiä, joista pidän yhä vain enemmän, mitä paremmin heihin tutustun. Kiitän Jumalaa näistä ihmisistä. En tiedä, miten selviäisin ilman heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti