Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, mitä haluan elämältäni. Ja totuus on, etten oikein tiedä. Tietämättömyys on toisaalta aika ahdistavaa, mutta samaan aikaan vapauttavaa. Voin vapaasti unelmoida ilman, että pitäisi koko ajan pyrkiä johonkin päämäärään. Olen vapaa "sitten kun"-ajattelusta: Olen onnellinen sitten, kun sitä tai tätä. Voin vapaasti nauttia tästä hetkestä, vaikka se on välillä aika haastavaa.
On minulla toki unelmia. Asioita, joita on ihanaa kuvitella osaksi omaa elämää. Ainoa ongelma vain on se, etten tiedä haluanko toteuttaa niitä unelmia. Entä jos epäonnistun? Ehkä minä unelmien kautta tiedänkin, mitä haluan elämältäni. Ehkä en tiedäkään, mitä haluan elämältäni nyt. Missä haluan asua, mitä tehdä. Se on se ahdistava osuus, unelmat ovat vapauttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti